No, edellinen teksti, edellinen asia jäi kesken. Mutta se ei tarkoita, ettei mitään tapahtunut. 

Jotain muuttuu, jossain muualla minussa. Eräällä läheisellä oli hyvin kehno päivä, sain tietää tässä ihan iltamyöhään. Hän oli puhelimessa hyvin hermostunut. Miksi en hätääntynyt itse, etsinyt kaikkia mahdollisia keinoja rauhoitella häntä, säädellä hänen kokemustaan? Siis joitakin kyllä, mutta en mennyt siihen tilaan mihin usein muistan menneeni, että minun tarpeitani ei ole olemassa niin kauan kuin toinen on epävakaa, että toista on myötäiltävä hyvin, hyvin varoen. 

Olin kyllä Pahvinannuna aika vahvasti, siteerasin opittuja lauseita, tuntematta paljoakaan. Mutta vahvimpana ei ollutkaan lapsiosa, joka kantaa aikuisten murheita, vaan aikuisempi osa, niin pahvinen kuin se onkin niin silti ei pikkulapsi. Ainakin oma oloni oli siis helpompi sietää kuin se lapsen tuska aikuisen mielentilojen säätelemisestä turvallisiksi. 

 

Olen turhautunut elämääni. Olen jumissa tässä tyhmässä limbossa. Haluaisin olla terve. En haluaisi olla "kunnolla sairas", koska olen ollut, ja siinä ei ole mitään tavoiteltavaa eikä mitään helpottavaa, se on vain hirveämpää ja hirveämpää kun ei saa alkeellisiakaan arjen asioita tehdyksi. En halua olla virallisesti työkyvytön. Roikun elämän syrjässä kiinni, roikun opinnoissa, teen pikkuisen työkeikkaa, harrastan edes jotain sosiaalista. En halua joutua myöntämään, että minut on rikottu korjauskelvottomaksi. En halua joutua alistumaan lapsuudelleni. En halua, että historiani määrittää tulevaisuuteni. Välillä kun ajattelen sitä, tunnen suunnatonta vimmaa muuttaa elämäni suunta heti kerralla ja pysyvästi, alkaa vain tehdä asioita, nousta tästä tilanteesta, karistaa tuhkat ja elää. 

Mutta voimani loppuvat, akkuja ei vain ole. Kuljen höyryillä, en edes puolitäydellä tankilla. Lusikkani ovat muovisia pikkulusikoita. En pysy hereillä fyysisesti, en pysty keskittymään, vanhat taitoni katoavat jonnekin. En haluaisi tarvita ketään, en kerta kaikkiaan haluaisi, minun on selvittävä yksin, voin pyytää apua vain järkisyistä - vain syistä jotka voin perustella neutraalisti. Hei autoni hajosi, lähettäkää rahaa huoltolaskuun.

Hei pääni hajosi, lähettäkää rahaa terapiaan.... tai ei nyt siihen enää koska rahoitus on, mutta siihen, etten hajoa lisää yrittäessäni sietää taloudellista epävarmuutta. 

Hei terapeutti, aikuiseni on väsynyt, ottaisitko kopin lapsiosistani? 

Tai älä ota, Pahvinannu peittää ne.

Pahvi rypistyy ja vettyy kyynelistä. No, Olivia tulee ja jäykistyy puhumattomaksi. Hänen lävitseen ei tule kukaan, ei kukaan. Hän ei voi mennä pois, koska häntä ei ole. Älkää kukaan ottako koppia lapsiosistani. Älkää kukaan tulko pitämään minua pystyssä. Joko teen sen itse tai sitten jään yksin. Välimuotoja ei ole, ei ole, ei ole.... ei ole...