Kirjoitan tätä nyt kännykällä lattialla istuen, koska en tiedä, milloin olen ehtimässä läppärille ja on asioita, jotka vain täytyy kirjata. 

Suuria muutoksia on tapahtunut. Yksi tie tuli päätökseen. Tajusin sen vasta kun toinen, uusi tie alkoi. Ennen uuden alkua tunsin seisovani hernerokkasumun reunalla aivan sokeana ja eksyneenä. Nyt tuntuu, että omat askeleet ovat tärkeämpiä ja tarkempia, ja tarkemmin otettavia, kuin pitkään aikaan. 

Siihen liittyen, olen kokenut epätavallista osien toimintaa. Ehkä se olisi sinänsä ollut odotettavissa koska tilanteeni niin muuttui, mutta yllätyin silti. Olen jopa huomaamattani pudonnut osiin, jotka sitten toimivat omia periaatteitani vastaan, ja päätynyt tilanteisiin, joista on vähän morkkis. Ei voi kuin yrittää todeta, että menneelle ei nyt voi mitään, mutta seuraavalle kerralle voi. Ehkä. Yritetään ainakin voida, suojelevia osia hävettää kun eivät olleet tilanteen tasalla. Sentään olen tyhmäillyt turvallisessa seurassa eikä mitään peruuttamatonta sen tähden liene sattunut.

Huomaan pitkästä aikaa myös spontaanisti tuntevani ja miettiväni monia suuria asioita. Hengellisyyttä ilman pelkoa, addiktiokäyttäytymistä ja dogmia. Rakkautta (platonista) joka läpäisee luonnon ja ihmiset ja ohjaa eteenpäin. Näiden asioiden parissa olen aikoinani mennyt todella rikki, niin rikki että melkein kuolin, ja olen kyllä tarvinnut kaiken tämän ajan siitä toipumiseen. Nyt on aika toimia intuitiolla ja herkkyydellä, ja myös rohkeudella. Toisaalta en enää todellakaan pidä tiettyjä, toisten ihmisten kanssa nousevia voimakkaan hengellisen sävyisiä kokemuksia (joita siis tulee nyt monen ihmisen kanssa) merkkeinä vaikkapa siitä, että on jätettävä kaikki vanha ja pyyhällettävä sata lasissa jonnekin. Ne voivat tarkoittaa kaikenlaista muutakin tärkeää. Tai sitten ne yksinkertaisesti kertovat minulle itsestäni ja osistani, niiden kaipuusta kauneuteen. Ehkä lähimpänä totuutta on todeta, että siitäkin, ja elää vain. Elämää ei kuitenkaan kuulu liiaksi tietää etukäteen ja sitten kulkea jossain täydessä etukäteisvarmuudessa. Eihän siinä oppisi mitään.