Jaha, nyt en tiedä minkälainen teksti tästä tulee. Piti kirjoittaa Iinasta, mutta paikalla on yllättäen teiniosa, joka tuntee elämänvimmaa ja etsii oljenkorsia jotka johtavat eteenpäin. Pakkohan täältä on jotenkin päästä pois. Pakkohan täältä on? Kyllä joku jossain ymmärtää! Joku jossain sanoo just sen yhden tietyn neuvon jonka avulla pääsen pois! 

Triggerivaroituskin varmaan kannattaa laittaa tähän kohtaan.

Olen hullu. Tänään ote lipsui elämästä. Olen nukkunut suurimman osan päivää vedettyäni pameja, aamuisen yrityksen opiskella päätyttyä melkein pystyyn nukahtamiseen ja itkuisuuteen. Äsken kävi itsetuhoinen osa kehottamassa juomaan pamien kanssa punaviiniglögiä, siis ihan kunnon holillista. Olin jo pullon luona, mutta kävi niin, että siinä ei ollutkaan kierrekorkkia ja korkkiruuvia ei löytynyt alle kymmenessä sekunnissa! Ei käy kuin helppo tyhmyys nyt, korkki jäi kiinni, itsetuhoinen tyyppi imeytyi takaisin mielen perukoille ja jostain syystä nauroin. 

Olen hullu. En pysy hereillä. Itsetuhoinen osa tahtoisi lopettaa jälleen kaiken opiskelun, epäonnistua kaikissa ihmissuhteissa ja keskeyttää hammasoperaationi. Jättää kaiken kesken, muuttua merkityksettömäksi pummiksi jossain laitakaupungilla, kaikki rahat päihteisiin vain. Mitä siitä että joskus oli aivot jotka johonkin pystyi, eihän ne edes oikeasti ole kovin kummoiset.

Olen se teini, joka uskalsi lähteä vaikka tiesi ettei tiedä mitään. Olen se pieni tyttö, joka ei uskaltaisi jäädä minnekään. Olisi vain oltava nyt se Aikuinen, joka lähtee oikeaan suuntaan ja jää sopivasti lepäämäänkin, kotiutuu edes johonkin.