Ajelehdin, en saa tehtyä mitään järkevää. Sitä ei lasketa, että opin tänään tekemään huiveista kesäpaitoja ja olen siitä tosi iloinen. On kuin elämässäni olisi vain työ ja terapia, opiskelua ei ole, työn ja terapian välit voisi vaikka nukkua ihan kokonaan. Suoritan taas pakonomaista opinnoissa epäonnistumista ja ruokailutapoja ei myöskään ole, ahmin mitä sattuu olemaan osittain tietoisena siitä, että se tulee sattumaan. 

Päädyin tänään kampaajalle aika ex tempore. Jotenkin joskus kaipaa sellaista tosi epäseksuaalista mutta silti herkkää huomiota ja kosketusta ihmiseltä joka ei tiedä sinusta mitään, ja kovin hyvin juuri tähän päivään sopikin se, että hän ei kiirehtinyt yhtään vaan jakoi, kasteli, leikkasi, föönasi, tarkistutti minulla ja taas uudelleen varmaan niin kauan, että ainoastaan värjäys on kestänyt kauemmin. Varmaan meni yli tunti, mutta tuskin huomasin, koska itse kampaaja oli niin hassu ja viihdyin vain seuratessani häntä. 

Lisäksi hän ei ollut syntyperäinen suomalainen, joten ei haitannut yhtään, että oma komminikaatiokykyni tökki aika pahoin - hänelle pitikin puhua aikamoista selkokieltä. Mutta tukkani on nyt hyvin ja taitavasti leikattu ja minua pienesti naurattaa vieläkin se koko parturi-kampaaja ja hänen pieni putiikkinsa. Menen varmaan uudelleen taas joskus.

Pitäisi kai sanoa jotain muutakin, mutta osani haluavat, että tämä kirjoitus kertoo kesäpaidoista ja hassusta kampaajasta.