Tämä kulunut viikonloppu oli onnistunut, ihan millä tahansa mittarilla katsoen. Nyt pitäisi varmaan kirjoittaa jonkinlainen "outoa tulla kotiin" tai "onpas tyhjä olo" -päivitys, mutta enpä tiedä lähteekö tämä nyt sellaiseen suuntaan. 

Juuri nyt asiat ovat ihan okei. Olo on tasainen, väsynyt, varsin tyytyväinen.

Oli virkistävää olla luonnossa. Kelailematta koko ajan traumoja, katsomatta tuttuja seiniä, välttelemättä todellisuutta ja turhautumista kaikenlaisen median avulla. Miettimättä mikä koti- tai muu työ nyt odottaa ja mistä laiskottelen.

Ihaninta oli tuijottaa nuotiota ihan tasan niin kauan kuin itse halusin. Ja minähän tuijotin, en tiedä kauanko. Samalla sitten tuijotin nuotiolla paistuvia ruokia, joten olin jopa hyödyllinen. Lopetin vasta kun satoi niin paljon, että ei ollut enää järin miellyttävää. Sateen loputtua löysin itseni nuotion ääreltä uudelleen.

Matkan varrelle osunut käsityöläiskylä sattui sydämeen.