Tajusin hyvin monen tammi- ja helmikuun olleen elämässäni vaikea. Ensi talveksi hankin kirkasvalolampun ja kokeilen, johtuuko kaikki siitä. Olisiko se niin yksinkertaista. 

Olen pari päivää tässä ihmetellyt sitä, että dissosiaatiossakin ne kaikki osani ja puoleni ja muut ovat minua. 

Sen hahmottamisen vaikeuden varmasti ulkopuolinenkin jossain määrin voi järjellä ymmärtää asioissa, jotka ovat raskaita ja vaikeita. Tietenkään en halua mieltää tehneeni pahaa tai kokeneeni pahaa. Mutta kummallisempi kokemus löytyy ihan toiselta laidalta: minäkö tosiaan fiksu ja pystyvä? Ehei, vaan se on joku osistani. Joka siis olen minä. Eikun enhän ole vaan sivupersoona! Varmasti ihan irrallinen ja itsenäinen ihan kokonaan eikä yhtään oikeasti minä!

Ei, se olen minä. Minä voin olla ihan tosi fiksu, järkevä, pystyvä ja osaava, minä osaan näyttää ja käyttää empatiaani niin, että se ei vahingoita minua itseäni ollenkaan. Minä osaan.

Enhän. Ne ovat osiani. Pahvinannu on todella fiksu ja järkevä, Turkoosi empaattinen.

Eikä kun siinä oli myös minun aikuisuuttani, minua, minua, minua. Minä. Minä. Osani ovat osia minusta. Niillä on minun tietoni ja taitoni.

Eeenenen en minä voi olla niin hyvä. 

Voinpas. 

En voi. Voinpas. En voi. Voinpas. 

Kuin yrittäisi kahta magneettia yhteen pohjoisnavoista. Voimalla ne melkein saa, mutta ei sitten kuitenkaan, koko ajan aistii että jokin vastustaa. 

 

Kerran ala-asteella meille tuli jostain syystä tehtäväksi miettiä, mikä on pahin tunne siinä kun näkee toisen ihmisen hädän. Minä vastasin, että se, kun ei osaa auttaa.

Sain hiljattain vastaesimerkin - osasin auttaa! Ihan oikeasti osasin! - ja mikäs tämä siitä tullut tunne nyt sitten on? 

Mieheni sanoi, että noin kun käy tarpeeksi monta kertaa, niin ehkä sitten tajuankin että on se minun taitoni, minä olen niin hyvä.

Aikuiseni pystyy näkemään sen ainakin mahdolliseksi, mutta koko systeemin kautta tieto ei todellakaan kulje esteettömästi. Nyt on hyvä tilaisuus tutkia, mihin se pysähtyy. Mitkä puolet minusta eivät sitä hyväksy. Siitä varmaan lisää myöhemmin, nyt on opiskeltava - ihme kyllä olen löytänyt siihenkin motivaatiota ja jaksamista enemmän kuin pitkään, pitkään aikaan.