Olen muutaman päivän ajan potenut outoja ongelmia käsissäni. Yleisesti ottaen olen ollut koko kehossakin jäykkä ja hidas, mutta suurimmat murheet ovat sormissa. Koordinaatio ei oikein toimi, asiat putoilevat käsistä ja tietokoneenkin käyttö on yllättävän hankalaa. Eilen tuntui kuin lihaksia ei olisi ollut ollenkaan, ja kaiken lisäksi kuumeilin ja nukuin suurimman osan päivää. Tulehduskipulääkkeet auttavat, mutta käteni ovat edelleen heikot. 

Oireita ei kai ole tarpeeksi että menisin lääkäriin, varsinkaan kun käsikaupan kipulääke auttaa niin merkittävästi. Aloin tänään kuitenkin epäillä niskan hermojen olevan jotenkin pinteessä, kun kirjastossa opiskelu loppui lyhyeen käsin kirjoittamisen koiduttua tuskallisen vaikeaksi, ja niska-hartiaseutu on ollut sekin omalla tavallaan oudon tuntuinen. Päädyin sitten markettiin sovittamaan vaatteita, joihin pääseminen vaati liki akrobaattisia suorituksia, ja matkalla jos jonkinlaisten olkaimien väliin ymmärsin miksi ne vaatteet olivat alerekissä. Mitään ei tarttunut mukaan. Kiemurtelu ja venyminen kuitenkin ehkä jopa vähän auttoivat oloani. Kotona tein peräti kaksi jooga-asanaa ja totesin yläselkäni olevan hyvin jäykkä.

Voisin lähteä töihin, mutta ajan puolesta voin olla lähtemättäkin juuri tänään. Sadekeli ulkona kutsuu ennemmin pukemaan villasukat. En kyllä tiedä, mitä muuta haluan tehdä tänä iltana kuin olla villasukissa. Tuntuu niin turhauttavalta, kun yritykset tehdä jotain katoavat kipuun, että varmaan tänä iltana vain luovutan ja annan kaiken olla.

Tunnen ulkopuolista oloa. Jostain syystä tulee mieleen toistuva uneni siitä, että äsken ajamani auto pyörii nyt pellolla, ja katselen sitä tieltä tietämättä, miten lensin siitä ulos.