Olipas muuten oudoin päivä pitkään aikaan. 

Päivääni kuuluivat mm. alaston kokki, märkä kissa sylissäni, ja hyvin huolestuneet ennestään tuntemattomat lapset jotka valitsivat minut kertomaan, onko nurmikolle heitetty ryppyvoidepurkki ihan sellaisessa paikassa minne se kuuluu. Univelkaa oli ainakin pari tuntia, mikä toi oman muutoksensa perspektiiviin, ja nyt jo melkein viikon kestänyt kokovartalojännityskin kulki toki mukana tehden kaikesta fyysisestä pykälän verran hankalampaa. Sokerina pohjalla kökötti tietoisesti valittu huono kirja, jonka luin voidakseni vihdoin sanoa lukeneeni siitä muutakin kuin ympäri nettiä kiertäneet huhut. Olipa muuten vielä huonompi kuin odotin. En kerro mikä kirja tai kenen, ettei tämä käy loukkaavaksi. 

Huonon kirjan lukeminen sai minut tuntemaan että kirjoittaisin itse paremman. Pitänee kokeilla, jos koen että minulla on näin paljon varaa sanoa. Ja tämä on sitten ensimmäinen kerta koskaan, kun minulla käy edes etäisesti mielessä, että niin voisi oikeasti tehdä.

Samalla tässä olen ostamaisillani paidan, jonka miehustassa kissa surffaa pizzalla.  

Ja tosiaan, se alaston kokki teki minulle sosekeittoa, koska en osannut itse. Ehkä jätän yksityiskohdat itse kunkin päätettäväksi.

Sellaista tänään.