Pari pientä asiaa mitä näemmä olen kirjoittanut ylös:

- Uskoin että saatana puhuu päässäni, kun oloni oli itsetuhoinen. Asia oli minusta aivan selvä. Varsinkin siksi, koska siihen ajatussoppaan kuului keskeisenä lause "tyhmä, ei mitään saatanaa ole olemassa".

- Olen todennut, että pms-oireet saavat minut käyttäytymään tavoilla, jotka saavat toiset ihmiset haukkumaan itseään idiooteiksi. 

Jaa-a.

Oudointa tässä on se, että kuvitelmani siitä että minulla on hyvä muisti, näyttää olleen lähinnä suojakeino sitä vastaan etten koe maailmaani täysin järjettömäksi. Katson tätä asiaa nyt Aikuisena ja yritän hyväksyä sen. Se ei käy ollenkaan helposti.