Olen siis yhä niissä vanhan päiväkirjani lukemisen tunnelmissa.

Olen muistanut teini-ikäni vaikeimmat hetket hyvin armollisesti väärin. Muistoissani pahat asiat eivät kestä kauan, eivät toistu montaa kertaa, olen vahva, päätökset ovat helppoja ja varmoja.

Päiväkirjassani asiat ovat aivan toisin. Trauma vain toistuu, toistuu ja toistuu, ja irti päästäminen on yllättävän raskasta taistelua itseni kanssa ottaen huomioon, että tunnistin pahan ja halusin siitä kauas.

Vaikeimman vuoden jälkeen jäljellä on hetken aikaa yksi kirjoittaja, joka kuulostaa hyvin tasaiselta ja hyvin voivalta, ja toteaa juuri kuluneesta ajasta että "olipas siellä kaikenlaista ikävää" mutta katsoo visusti eteenpäin. Moni aiemmin kuvattu mielen levottomuus on joko hiljentynyt tai sitten sanon, että en ole yhtään kiinnostunut puhumaan siitä kuten ennen. Sen pitemmälle en tällä erää mennytkään, minua kiinnostaa se vuosi jolloin kirjoittajia on selvästi monta, kuvailen muistikatkoja ja takaumia, ja useampi päiväkirjan merkintä tuottaa hyvin voimakkaita tunteita. 

Tosin se tasainenkin kirjoittaja (silloinen ANP) selittää takaumat ja itkukohtaukset saatanalla. Puhuin tästä terapeutin kanssa ja totesimme, että olen todella pelännyt itseäni ja mieltäni, sisintäni, sitä että oikeasti se kipu asuu minussa itsessäni, se kipu mitä pidin saatanan hyökkäyksinä ulkopuolelta.

Aikuiseni ei pelkää, sehän olen minä vain, ei siellä ole mitään mitä en uskaltaisi katsoa ja tuntea. Kaikki nämä suojakeinot ovat aikaisempien minujen suojia, että pystyn jotenkin elämään tuntematta, että elämäni on pilalla. Vieläkin tunnen sen vastustuksen, kun Aikuisena haluan tutustua sisimpääni. "Ei siellä ole mitään, ei ketään" tai "liian kamalaa, ei kannata, et jaksa".

Jaksanpas. Kyllä jaksan. Olen sen arvoinen.  

Kyllä jaksan. Kyllä uskallan.

Kyllä jaksan, kyllä uskallan, yhdessä terapeutin kanssa.

Kun toistan tuota, näen sisäisten auttajieni ottavan toisiaan kädestä kiinni ja hapuilevan huonommin voivien osien käsiä.

Tehdään se yhdessä. Parannutaan yhdessä. Me päästään sieltä pois. Kaikkia on tultu hakemaan. Aivan kaikkia.