Kolmas lääkärin ohjeiden mukainen yö takana. Tai no, ei aivan. Lipsuin määrätystä ilta-aikataulustani jonkin verran. Toki tein sen hyvällä tavalla, lemmikkejäni hoitaen, eli siinä samalla iloa ja (anteeksi hörhöisähkö termi, mutten keksi kuvaavampaakaan) maadoittumista kokien.

Heräsin tänään ilman herätyskelloa, mutta sentään vasta seiskalta. Se on parempi kuin viideltä, ei ollut painetta saada unta uudelleen enkä ottanut mitään ylimääräisiä rauhoittavia. En nyt suoranaisesti pirteänä herännyt, mutta en myöskään kuolemanväsyneenä. Ensimmäinen ajatus aamulla ei ollut enää kirosana, vaikkakin jotain säikähdyken omaista koinkin herätessäni, eli stressitasot eivät taida olla aivan kamalasti vielä laskeneet. 

Kirjoitan tähän nyt vielä ylös, että eilen aamupäivällä kun tuon lyhyen tekstin kirjoittamisen jälkeen menin takaisin nukkumaan, näin yhtä toistuvista unistani. Siinä löydän asunnostani osan, joka ei ole ollut käytössä. Useimmiten kyseisessä asunnon osassa on myös erittäin hieno keittiö, jonka jääkaappia ja astianpesukonetta availen ihmeissäni. Muutenkin paikka herättää minussa joko tunteen "onpas sääli ettei tätä ole käytetty" tai "minäpäs kyllä muutan tähän näin hienoon osaan asuntoa asumaan". Parin vuoden aikana olen nähnyt tämän unen niin usein, että on jo syytä miettiä, mitä mahdan sen kautta käsitellä.