Nyt on takana muutama vaikea päivä, tänään ollut hiljalleen helpompaa ja sitä myötä olen myös saanut näkökulmaa viime päiviin.

Tiesin ennalta, että tulee haasteita. Siispä valmistelin, vakautin etukäteen, sovin osieni kanssa erityisen rauhoittavista päänsisäisistä asioista, paikan päälläkin olin itselleni erityisen huomaavainen. Ja silti tulin yllätetyksi, ja olin maksimissaan viiden vanha eiliseen asti. Minulla oli mm. impulsseja ryhtyä konttaamaan yleisellä paikalla. Suhtauduin mutkikkaisiin tilanteisiin niin pikkutytön hämmennyksellä ja neuvottomuudella, kuten myös pakonomaisella neutraaliudella ja yliherkkyydellä toisten tunteille.

Kovin valitettavaa sinänsä. Haluaisin olla vahvempi, kokea että minulla on selkärankaa tuollaisina päivinä. Tai että nousisin nopeammin takaisin Aikuisuuteen edes silloin, kun vaara on ohi. Nyt tunnistin jälkikäteen että olin jäänyt niihin tiloihin jumiin kauaksi aikaa pahimman jo mentyä. Sitä paljon kaivattua selkärankaa on vasta vähän orastavasti. Aistin sisäisen äijäni murisevan ja heristävän nyrkkiään kun olen uhattuna, ja kuiskaavan minulle kannustavia lauseita. Se on toki parempi reaktio kuin aikaisempi, joka oli pelkkää pikkutytön pelkoa, mutta vielä en suurimman osan aikaa ole valmis toimimaan uusilla tavoilla. 

Sitten jotain muuta. Kaveriporukassa kiertää tämmöinen linkki, 

http://www.iflscience.com/brain/being-forgetful-may-mean-your-brain-is-actually-working-properly/

Nauravat että onpas lohdullista, heillä ei olekaan päässä vikaa.

Tuo artikkeli ei kuvaa minun tapaani muistaa. Toki joskus olen omien sanojeni mukaan hajamielinen, mutta silloin hädin tuskin tiedän mitä olen edes tehnyt. Jos tiedän, niin muistan lukuisia ja taas lukuisia yksityiskohtia. Yleistäminen on minulle hyvin haasteellista. Ja totta vie tiedän tuon:

[T]he brain wants to get rid of old useless information, like an old password. If it’s constantly bringing up old things you don’t need anymore, it’s harder to make a concrete decision. 

Niinpä. Vaikea on tehdä päätöksiä tässä hetkessä, kun mielessä on lukemattoman monta vanhaa asiaa yhtäaikaa.

Eipä silti, yksityiskohtien muistamisessa on joissain tilanteissa erittäin paljon hyötyä. Olen nimenomaan sen takia hyvin luotettu työssäni. Sentään jollain tapaa olen jo onnistunut kääntämään jonkin erikoisen taipumukseni tulonlähteeksi.

Pitkästä aikaa ei oikein huvittaisi mennä nukkumaan, koska näin torkkuessa painajaisia. Pakko kuitenkin mennä, että huominen tulee nopeammin ja siedettävämmin.