Putoilen nyt kovasti osiin, jotka kantavat tarvitsevuuttani. On ollut ikävä jopa äitiä. Valo sattuu silmiini ja tahtoisin vain nukkua jonkun sylissä oikein mahdollisimman epäseksuaalisesti. 

Minulla on toistuvasti olo, että jään muista jälkeen. Muut ovat nopeampia päästään ja ruumiistaan. Minä vain ryömin. En tiedä miten asiat kuuluu tehdä. Muut tietävät. Muilla on viisautta. Minä olen pelkkä kuori, tyhjää täynnä. Ei kannata odottaa, hidastan toisia. 

Joku joskus haluaa että minä onnistun, minä haluan todistaa heidän olevan väärässä. En onnistu. Olen turha.

Selkääni sattuu koko matkalta ja unissa olen humalassa.