Huomenna minä nousen seitsemältä
Huomenna minä opiskelen koko päivän
Huomenna minä syön järkevästi, laittaudun, kampaan
Huomenna lemmikit on hoidettu täydellisesti (disclaimer: ovat eläinlajia jotka kärsivät siisteydestä, mutta ihmisnenä taas kärsii tietyn pisteen yli menevästä epäsiisteydestä)
Huomenna varaan kaikki lääkäriajat mitkä odottavat
Huomenna minä opiskelen koko päivän
Huomenna keskityn
Huomenna en myöhästy mistään enkä ole naurettavan ajoissakaan
Huomenna en latistu enkä tulvi, en ole pallo enkä pahvi, en pikkulapsi enkä ärisevä, olemattomaan partaansa kirosanoja puhiseva äijä
Huomenna en puhu itsekseni julkisilla paikoilla
Huomenna minä opiskelen koko päivän
Huomenna minä käytän TRE:tä, itsehypnoosia, oikeaa määrää lääkkeitä, rauhoittavaa teetä, kännykän laturia 
Huomenna minä kävelen ulkona ilman että on asiaa mihinkään
Huomenna osaan tavata osani ja ratkaista niiden ongelmia

Huomenna minä opiskelen koko päivän

Tai ehkä en pääse edes sängystä ylös koko päivänä, ja ehdin syödä halvinta pytäriä juuri ennen kuin bussi lähtee.
Ehkä pääsen sängystä ylös, mutta istuttuani nojatuoliin en pääse siitä ylös.
Ehkä pääsen nojatuolista ylös, ehkä jopa ulos, ehkä jopa kirjastoon. 

Tai sitten en pääse sängystä ylös ennen kahtatoista. Syön tähteitä ja halvinta pytäriä. Pakkaan niin paniikissa että olen valmis tunnin etuajassa. Seison bussipysäkillä siis tunnin, katsoen kelloa 15 sekunnin välein, tarkistaen 5 minuutin välein että kuukausia aiemmin ostamani pääsylippu on tallella. Bussissa muistan, etten varannut niitä lääkäriaikoja enkä myöskään opiskellut. 

Huomenna minä elän päiväni jollakin tavalla. 

Tänään tahtoisin luottaa voimiini, tietää että niitä löytyy, tietää etten ole pelkkä kuori joka vierii ympäriinsä ja välillä tekee jotain, joka näyttää jaksamiselta. Tietää, että jaksan, enkä vain näyttele sitä. Tietää, että saavutan tavoitteeni. Niiden rima on niin paljon alempana kuin mihin joskus olen pystynyt. Samalle tasolle laittaminen lamauttaa, tämä nykyinen alempi taso häilyy edessäni, joskus sen tavoitan, joskus en tiedä kuvittelenko vain, joskus olen ihan ulalla.

Olenko sairas, koska jaksoin värjätä tukkani oikein huolella? Olenko sairas, minähän nauran? Olenko sairas, enhän ole päivystyksessä itkemässä? Olenko sairas, enhän ole ostanut kerrostaloa vaan korkeintaan yhdet kengät (tosin siinäkin oli yhdet liikaa)? Olenko sairas, kotinihan on imuroitu, kaikkiahan tämä sateinen keli vähän väsyttää? Olenko sairas, minähän ajan turvallisesti, minä en ole itsetuhoinen, en ajattele kuolemaa, vaan elämää, elämää, elämää?!?