Haluan sairastaa rauhassa. Haluan jo parantua.
Haluan itkeä vapaasti. Haluan lopettaa jo tämän ainaisen itkemisen.
Haluan apua. Haluan pärjätä.
Haluan levätä. Haluan mennä elämässä eteenpäin.
Haluan nukkua. Haluan pihdata yöunista että saisin tehtyä enemmän asioita. 

Haluan pysähtyä asioiden äärelle. Haluan jättää ne kaikki taakse ja elää elämääni eteenpäin.
Haluan ymmärtää muistojani. Haluan olla ajattelematta niitä.
Haluan kertoa tarinani ilman syyllisyyttä. Haluan pitää asiat täysin omana tietonani, olla kertomatta edes terapiassa. 

Haluan tunkata itseni pystyyn ja pakottaa pärjäämään. Haluan sairastua niin ilmiselvästi ettei kukaan voi pakottaa minua enää mihinkään.

Haluan olla tavallinen. 

Haluan kivan talon. Ja kivan koiran. 

Ja muutamia muita asioita, mutta niitäpä en haluakaan sanoa ääneen. Tekee mieli vetäytyä. Esittää mahdollisimman tylsää ihmistä. Elää kikkailematta mitään. Ihan pientä ja tavallisen tasaista elämää vaan.

Monikin viime aikoina lukemani kirjoitus on miettinyt sitä, että monella turvattoman lapsuuden eläneellä on jonkinlainen tarve keikuttaa venettä silloin, kun asiat ovat oikein rauhallisesti. Olen aina mieltänyt, että minä en ole sellainen. Että minä nautin hiljaisuudesta ja rauhasta ja tylsyydestä, jonne itse sitten tuon sopivasti kivoja asioita. Että ideaalielämäni on sellainen, joka ei tavallisena päivänä juuri yllätä minua, vaan voin luottaa rauhan jatkumiseen.

Riitelyä ja muita konflikteja kammoan tietoisella tasolla ja omasta mielestäni välttelen niitä, mutta onkohan minulla sittenkin tässä muutakin?

Monesti kun kotona on oikein tylsää, minulle tulee rintaan lepatus joka kutsuu shoppailemaan. Huijaan kyllä itseäni sujuvasti ja menen vaatekaupoissa ainoastaan alerekeille, mistä yleensä minun kokoiseni vaatteet ovat loppuneet, joten on helppo hiplata vaatteita ostamatta yhtään mitään. Rahaa ei siis kulu, mutta aikaa kyllä, kun kiertelen ja hiplaan, sovitan ja vien takaisin, mietin miten itse tekisin nuo vaatteet, ja olen olevinani tyylitietoinen vaikka alerekissä on menneen kauden vaatteita. 

Mutta entä ihmisten kanssa? Olin kauan sitten yhdessä sellaisen henkilön kanssa, joka ripustautui minuun estottomasti. Halaukset eivät loppuneet. Niillä ei siis verhottu mitään konnankoukkuja, vaan ainoastaan siirrettiin huomion painopistettä. Hänen kanssaan ei tulevaisuutta ollut, mutta joku puoli minussa elättelee prinsessaunelmaa jossa arki voisi olla halausta ja suukottelua ja ihailua. Se puoli hätääntyy, kun kukaan terveempi ei olekaan sellainen. Ei vaikka sille muistuttaisi, että ajat, jotka olimme erossa silloin, käytin mahdollisimman pitkälti hakeutumiseen nykyhetkestä ulos. Pelasin, chattasin, kirjoitin, mitä tahansa ajantappoa kunhan kello jo kohta olisi niin paljon että avain kääntyy oveni lukossa, ja oikeasti tuollaista halipusu-arkea oli vain hetkisen joka päivä, myöhään iltaisin. Ei tuntikausien pusuttelua päivästä toiseen, vaan nimenomaan läsnäolevan aikani verran - siksi se tuntui niin paljolta, koska se oli mitä muistin.

Se, miksi sitä tulevaisuutta ei ollut, oli käsittämätön kääntöpuoli suhteessamme ja erkaantui kumpienkin mielissä arjesta pois, kunnes maton alle vieritettyjen möykkyjen ympäri ei enää päässyt liikkumaan.

Tuota puoltani harmittaa, että ihmiset, jotka ennättävät olla kanssani enemmän, jopa kokonaisia päiviä, eivät käyttäydykään kuin tuo ihminen parhaimmillaan ja vieläpä ajallisesti moninkertaistettuna. Puoleni ei näe tämän päivän vakauden arvoa. Jotain on varmasti pielessä kun minusta ei olla koko ajan innoissaan. Varmasti on jotain pielessä! Vaikka mitään merkkejä siitä ei ole että suhteella olisi sekä hurja valkea puoli että vielä hurjempi synkkä puoli. On vain aika tasainen tavallisuus. 

En kai aloita riitoja, mutta ahdistun omia aikojani ja väite "jotain on pielessä" on saavinaan tukea siitä, että toinen ei muutu halipusukoneeksi millään. Jossain kohtaa ahdistukseni näkyy, huolestuttaa toisen osapuolen.

Kummallekin ihan turhaa ahdistusta ja huolta. 

Näillä mietteillä olen ihan tyytyväinen siihen, että aion viettää viikonlopun keskellä luontoa, kaukana kaikkialta.